“Lähdin tutustumaan Hallainvuoren metsään aurinkoisena kevätpäivänä. Metsän pohjoispäässä minua tervehti äänekäs lintukuoro, seasta erotin ainakin tutut mustarastaan, sinitiaisen, peipon, punarinnan ja laulurastaan. Linnut eivät onnistuneet Kehä ykkösen melua peittämään, mutta onneksi meteli häipyi sisemmäs metsään kulkiessa ja ympäröivän luonnon viedessä huomion. Avonaisilla, mäntyä kasvavilla kalliolla oli leppoisaa kuljeskella ja yläpuolella lipui kumpupilviä sinisellä taivaalla. Välillä piti vähän hakeakin reittiä, kun polut päättyivät jyrkkiin kallioihin. Puiden takaa pilkottivat Viikin pellot.”
Hallainvuoren kuusi- ja mäntyvaltainen kallio- ja kangasmetsä rajautuu lännessä Viikin peltoaukeisiin ja idässä Myllypuron Hallainvuorentien asuinalueeseen. Pohjoisessa aluetta rajaa Kehä ykkönen ja etelässä Viikin- ja Viilarintiet. Metsä on noin 48 hehtaarillaan Myllypuron alueen laajin yhtenäinen metsäalue, joka on merkittäviltä osin vähintään luonnontilaisen kaltainen, osin peräti luonnontilainenkin. Läntinen puoli metsää on metsäistä, jyrkkääkin kallioselännettä. Vaikka alue on etelä-pohjoissuunnassa vain alle kaksi kilometriä pitkä ja leveydeltään ei sitäkään, niin metsä tuntuu isommalta mitä se onkaan.
Hallainvuoren (tai Viikin) kalliot ovat korkea näköalapaikka aivan Viikin- ja Viilarintien risteyksen tuntumassa metsän eteläreunalla. Kalliolta aukeaa komea näkymä yli Viikin peltojen ja kohti Latokartanon kaupunginosaa. Tältä näköalapaikalta kannattaa kuitenkin suunnata myös edemmäs metsään, kohti pohjoista. Alkumatkassa pääsee kulkemaan melko avonaisilla, mäntyjä kasvavilla tasaisilla kalliolla ja toisaalta joissain kohdin kivikkoisilla ja juurakkoisilla poluilla. Kaikille tämän metsän poluista ei huonoin jaloin kannata yrittää. Korkeuserojen lisäksi kallioiden välissä on toisinaan halkeamia ja syvänteitä, joista osan yli pääsee turvallisesti hyppäämäänkin, mutta osa kannattaa suosiolla kiertää. Kulkemalla lähempänä Myllypuron puoleista reunaa välttää jyrkimmät kohdat, mutta menettää komeimmat maisemat. Metsässä on helppo kulkea eksymättä selkeitä, valitettavankin leveäksi kuluneita polkuja pitkin. Myös kallioilla erottaa kasvillisuuden kulumien perusteella suositut kulku-urat. Alueella harrastetaan maastopyöräilyä, mikä näkyy hetkittäin poluilla renkaan jälkinä. Vaikka alueella on jo ennestään kuluneita polkuja, on jokaisen kävijän syytä muistaa säästää alueen arvokasta luontoa ja käyttää vain jo olemassa olevia polkuja eikä talloa alleen enempää herkkää kasvillisuutta. Osa kasvillisuudesta palautuu hyvin hitaasti kuluttuaan kerran pois kenkien alla. Aluskasvillisuuden joukossa on muun muassa runsaasti mustikkaa, siellä täällä puolukkaa sekä kanervaa. Itäreunalla aluskasvillisuus on paikoin runsastakin. Pohjoisosassa kallioisuus vähenee ja maisemaa hallitsevat suuretkin kuuset. Koillisosassa on arvokas lintualue.
Hallainvuoren metsä on maakunnallisestikin merkittävä ja siellä on runsaasti luonnon- ja kulttuuriperinnön kannalta arvokkaita, suojelun arvoisia alueita. Alueen keskiosassa onkin Helsingin yleiskaavan suojelualuevaraus, mutta se ei kata kuin osan arvokkaista alueista ja vain noin puolet koko yhtenäisestä metsäalueesta. Hallainvuoren alueen merkittävyyttä lisää entisestään se, että sen välittömässä läheisyydessa on muita arvokohteita. Viikintien pähkinäpensaslehto alueen lounaiskulmassa on luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi. Alle kilometrin päässä on Vanhankaupunginlahden Natura-alue ja heti Hallainvuoren metsän eteläpuolella arvokas Länsi-Herttoniemen metsä. Lisäksi metsäselänteeltä voi löytää useita ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituslaitteita, jotka on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella. Urbaania löytöretkeilijää voivatkin kiinnostaa Hallainvuoren kallioiden juurelta löytyvät hylätyt suojahuoneet ja luolat (taskulamppu ja tukevat kengät mukaan, lasinsirut ym voivat olla vaarallisia).
Osin metsän läpi, osin sen reunaa pitkin kulkee 1,4 kilometriä pitkä Hallainvuoren ulkoilureitti, jolla pääsee kulkemaan hiekkatietä pitkin. Tällä reitillä kulkiessa voi nauttia Hallainvuoren seudusta kuluttamatta sen herkkää luontoa. Varsinkin talvella kannattaa varautua siihen, että reitille osuu melko jyrkkä mäki. Talviaikaan Hallainvuori ja sen eteläpuolella Herttoniemen ja Viikin alue tarjoavat yhdessä hyviä hiihtomahdollisuuksia.
Hallainvuori on keskeinen osa “vihersormea”, joka jatkuu Viikistä Hallainvuoren metsän kautta Kivikon suuntaan. Reippaan ulkoilijan onkin mahdollista tehdä pitkä lenkki luonnon keskellä, kun tarpoo kaikkien näiden vihersormen alueiden läpi.
Mitä voit bongata:
- Arvokkaita, harvinaistenkin kääpälajien esiintymiä. Esimerkikisi vaarantuneella kuusensitkokäävällä on koko maassa alle 20 tunnettua esiintymispaikkaa.
- Vaarantuneet töyhtöhyypän ja punatulkun, alueellisesti uhanalaisen idänuunilinnun
- 1. Maailmansodan aikaisia rakennelmia
Kulkuyhteyksiä:
- Kaupunkipyöräasema nr 266 Siilitie 13 ja nr 242 Von Daehnin katu
- Bussipysäkit nr 4242 ja 4243 Myllärintie, 3528 ja 3529 Von Daehnin katu, 4829 Hallainvuorentie
Voit avata kartan myös tästä.
Teksti ja kuvat: Sanna Ahokas