“Aloitin retkeni Koskelan metsään Pikkukosken uimarannalta. En ollut edennyt pariakymmentä metriäkään polulla, kun minua tervehti äänekkäästi rääkymällä yläpuolellani istuva närhi. Se seuraili minua hetken matkaa, tai minä sitä, kun etenin pidemmälle metsään. Metsä osoittautui ihanan reheväksi ja alkukesän vehreys oli mykistävää. Retkipäivänäni aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta varsinkin suurten kuusten alla oli hämyisä tunnelma. Metsän pohjalle yltänyt valo sai korteet muistuttamaan maan pinnalla leijuvaa utua. Pidän yleensä korkeista näköalapaikoista ja odotin, että suosikkini tälläkin reissulla olisi ollut sellainen, mutta nyt voiton veivät hämyisät kuusikot.”
Pikkukosken uimarannan ja Vanhankaupungin vedenpuhdistamon väliltä, Vantaanjoen länsipuolelta löytyy upea Koskelan metsä. Metsässä risteilee jo valmiiksi runsaasti polkuja, joista monet ovat selvästi myös maastopyöräilijöiden ahkerassa käytössä. Alueella on isohkojakin korkeusvaihteluita, joten heikompikuntoista voi hengästyttää osalla poluista. Onneksi metsän läpi ja reunamilla kulkee myös hyviä hiekkateitä, joita kulkemallakin aistii mainiosti metsän hämyisän ja vehreän tunnelman. Ainoa tunnelmaa rikkova tekijä on lähes joka kolkkaan yltävä Lahden moottoritien liikenteen humina.
Koskelan metsä on luonnoltaan monipuolinen. Metsän koillisosaa hallitsevat korkeuksiin kurottelevat suuret, tummat kuuset, joiden alla kasvaa runsaasti nuorempia lehtipuita. Tämä metsän ydin, Helsingin oloissa edustava aarniolehto, on metsän arvokkainta osaa. Itä- ja kaakkoisosissa, lähellä Vantaanjokea, kasvaa luonnontilaisen kaltaista lehtometsää, josta löytyy monia eri puulajeja: raitaa, harmaaleppää, pihlajaa, koivua, tuomea… Metsän keskivaiheilla maasto on kallioisempaa, ja kangasmetsä ja vähäpuiset kalliot vaihtelevat. Etelä-, lounais- ja luoteisosasta löytyy sekametsää, joka on kasvanut osin vanhoille kalliolouhinta-alueille. Koskelan metsästä löytyy hyvin myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuuta. Aluskasvillisuuden joukosta tunnistaa helposti runsaana kasvavan mustikan ja kielot. Varjoisimmissa kohdissa silmiin osuu myös saniaisia ja alueen länsiosasta voi löytää rehevän, saniaisten hallitseman lehtokorven. Lisäksi metsässä on kaksi kalliolouhoksiin muodostunutta lampea. Eri kääpälajeja alueelta on havaittu lähemmäs 100, mikä on tämän kokoisella alueella vaikuttava määrä! Koskelan metsä on siis erittäin arvokasta kääpäaluetta ja metsä onkin muun muassa sen vuoksi suojelemisen arvoinen. Koskela on myös osa yhtä Helsingin vihersormista, joka kulkee Vanhankaupunginlahden metsien kautta Vantaanjokea seuraillen kohti Pohjois-Helsinkiä.
Esimerkkireittimme alkaa aivan Pikkukosken uimarannan eteläreunalta kahden varastokopin takaa, mutta matkaan voi hyvin lähteä muualtakin, esimerkiksi Jokiniementien ja Pukkilantien risteyksen lähettyviltä. Tästä pisteestä on mahdollista kulkea Pikkukoskelle hiekkatietä pitkin, kuten on tehty esimerkkireitillämmekin. Pikkukoskelta löytyy kesäaikaan kahvila ja retkieväät voi nauttia uimarannan vieressä nurmikolla, jos ei piknikillään hyödyntänyt metsän avokallioita. Mikäli jaloissa riittää vielä puhtia, kannattaa käydä katsomassa näköalat myös uimarannan vieressä kohoavalta komealta Pirunkalliolta.
Mielenkiintoinen historiallinen kohde reitillämme on isohko rotko, jonne löytää muutenkin erityisen louhikkoisesta kohtaa polkua. Rotko päättyy umpikujaan ja kulkija löytää itsensä kolmelta sivulta suljetusta, muutaman metrin syvästä ja leveästä tilasta. Hieman rotkolta eteenpäin on myös maisemasta esiin hyppäävä isojen kivenjärkäleiden röykkiö. Nämä muodostumat selittyvät Koskelan patterilla, joka on rakennettu 1910-luvulla osaksi Viaporin maalinnoitusta. Alueelta löytyy merkkejä myös 1. Maailmansodan ajan rakennelmista.
Reittimme kulkee hieman metsästä ulos vesilaitoksen takana kohoavalle kalliolle, jolta on mahdollista nähdä Vanhankaupunginlahdelle ja Herttoniemeen saakka. Lähellä kulkee voimalinja, jonka alta metsä on isolta alalta raivattu, ja joka samalla rajaa Koskelan metsän eteläreunan. Nämä reittimme eteläisimmät osat ovat avonaisempia ja mäntyvaltaisia verrattuna hämyisiin kuusikoihin ja reheviin lehtipuuvaltaisiin alueisiin. Jos olet korkeiden näköalapaikkojen ystävä, käy kuitenkin katsomassa myös tätä metsän etelänpuoleista kalliota.
Mitä voit bongata:
- Monia erilaisia kääpälajeja, muun muassa erittäin uhanalainen sitkaskääpä, silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen rusokantokääpä sekä alueellisesti uhanalaiset ruostekääpä, istukkakääpä ja pohjanrypykkä
- Runsaan pesimälinnuston ja muun muassa pikkukäpylinnun, kuusitiaisen ja mustapääkertun
- Monenlaisia vaativia lehtokasveja, joukossa muun muassa Helsingissä erittäin uhanalainen mätässara, Helsingissä silmälläpidettävät pitkäpääsara, kevätlinnunsilmä ja mesimarja
- 1. Maailmansodan aikaisia ja hieman sitäkin vanhempia rakennelmia
Kulkuyhteyksiä:
- Kaupunkipyöräasema nr 233 Kirkkoherrantie, nr 236 Hernepellontie ja nr 148 Juhana Herttuan tie
- Bussipysäkit nr 3100 ja nr 3101 Kirkkoherrantie, nr 3211 ja nr 3212 Hernepellontie, nr 3169 ja nr 3170 Veräjämäki
Esimerkkireitin pituus on 3,1 kilometria. Voit avata kartan myös tästä.
Teksti ja kuvat: Sanna Ahokas