“Pujahdan Kivihaan metsään nuoren haapaviidakon läpi kapeaa polkua. Aistikanavani aukeavat uudella tavalla siirtyessäni tähän metsämaailmaan. Kapean varjoisan polun päässä avautuu uusi, valoisa kalliomaisema, jossa erotan kulkureitin. Seuraan sitä ja näen jäkälän ja kanervan peittämiä kallioita – ja yllätys yllätys – kallioiden kainaloon kätkeytyneen suopursua ja juolukkaa kasvavan suon. Tämä metsä on minun kotimetsäni.”
Kivihaan metsäalue muodostuu Ruskeasuon laaksosta Kivihaanpuron ympärillä ja sen molemmin puolin olevista metsäalueista. Alue on osa Keskuspuistoa. Se rajoittuu etelässä Hakamäentiehen, pohjoisessa ja idässä rantarataan ja lännessa Kivihaantiehen. Kivihaanpuro on Haaganpuron haara ja saa alkunsa Ilmalanmetsästä. Kivihaanpuron vieressä sen molemmin puolin on hyvät ulkoilureitit ja Keskuspuiston taival kulkee tästä. Myös ratsastustie kulkee vasemmalla puolella ja päättyy Kivihaan viljelypalstojen läheisyyteen. Alueen läpi kulkee talvisin hyvä latureitti.
Alueelle pääsee monesta paikasta niin metsän puolelta kuin Kivihaantien puoleltakin. Länsipuolelle pääsee heti Hakamäentien sillan vieressä olevaa polkua pitkin. Lähellä viljelypalstoja ratsastustien päättymiskohdassa on helppokulkuinen polku länsipuolelle. Kivihaantieltä esimerkiksi Veripalvelun vierestä voi nousta kallioiden kautta alueelle. Kalliot voivat olla haastava kiivettävä, ja metsän puolella kallioseinämä loppuu lähes pystysuoraan monen metrin pudotukseen. Se on kiva tietää, jos on vaikkapa lasten kanssa retkellä. Myös tien idän puoleiselle metsäalueelle pääsee monesta kohdasta.
Kivihaan metsäalueen maasto on mosaiikkia. Se vaihtelee kallioisista kankaista ja korkeista kallioista tuoreisiin kankaisiin ja lehtoihin. Alhaalla vanha kuusimetsä hallitsee maisemaa ja harvenee mäntyjen ottaessa valtaa ylempänä karummalla kallioalueella. Kosteikossa, kalliosuolla taas kasvaa hieskoivuja, tervaleppiä ja virpapajua. Luoteispäässään suolaakso päättyy kausivetiseen allikkoon. Tupasvilla, karpalo, juolukka, suopursu, suomuurain, terttualpi, jouhivihvilä, jokapaikansara, kurjenjalka ja allikossa pullosara ovat kalliosuon kasveja. Helsingin oloissa kyseessä on poikkeuksellisen suuri ja tyypiltään erikoinen kalliosuo, joka pääosaltaan koostuu märistä nevamaisista pinnoista sekä suppeammista korpimaisista ja rämemäisistä mättäistä.
Alueen länsireunalla kasvaa tiheää nuorta haavikkoa. Rusko-orakas on syksyisin alueen runsaslukuisin sieni. Mustikka ja puolukka kasvavat hyvinä marjakesinä runsaina mättäinä. Kallioita täplittävät kanervat, sammaleet ja jäkälät.
Nousut ja laskut ovat jyrkkiä kallioille noustessa. Sinne tänne risteileviä polkuja viiruttavat tallomisesta kuluneen metsänpohjan paljastamat puun juuret. Maastopyöräilyn aiheuttamia lisätuhoja estämään on joillekin polkuosuuksille tuotu kerros soraa. Tämä on asukkaiden ahkerasti kuljettu kotimetsä.
“Kun nousen Veripalvelun ja asutuksen väliin jäävän kallion huipulle, saan palkintona upeat näkymät Etelä-Haagaan ja sen ympäristöön. Kallio on majesteettinen paikka pitää eväspaussi, katsella iltataivaan tähtiä, kaukana salamoivaa ukkosta tai vaan olla hetkinen itsekseen. Kun on hiljaa ja kärsivällinen, voi nähdä kauriita tai peuroja, jotka kulkevat täällä aamu- ja iltahämärissä.”
Kallioilla kasvaa mäntyjen, pihlajien, koivujen ja muutaman katajan lisäksi lintujen puistoista levittämää isotuomipihlajaa. Se on luokiteltu vieraslajiksi, jonka leviäminen edemmäs tulisi estää.
Metsän puolella polkujen risteyksessä kuusien välistä näkyy valtava siirtolohkare ihan kuin se olisi pudonnut sinne. Palokärki on jättänyt puumerkkinsä lahoavaan mäntyyn. Lahopuuta alueella on melko paljon, mikä lisää eliöstön monimuotoisuutta.
Historian kerrostumiakin voi nähdä aiemmista vuosisadoista vihjeinä maastossa. Tällä alueella on ollut osa 1914 rakennettua Krepost Sveaborgia – Venäjän keisarikunnan rakennuttamaa linnoitusketjua puolustamaan Pietaria. Hakamäentien viereisten kallioiden alla ovat ammusvarastona toimineet luolat. Myös pätkä alkuperäistä 1550-luvulla rakennettua tietä Viipurista Turkuun – Suuri Rantatie eli Alinen Viipurintie, sittemmin Kuninkaantie – on jäänyt maastoon muistoksi Kivihaanpuron ylittävänä patkänä.
Julkaistu 18.12.2021.
Teksti ja kuvat: Heidi Rantalainen
Kulkuyhteyksiä:
- Bussipysäkit H1932, H1935, H1939, H2084, Ruskeasuon varikko; H1940, H2085, H2086 Kivihaka
- Lähin juna-asema Huopalahti
- Reittiopas, liput ja hinnat, asiakaspalvelu | HSL.fi
