Ruskeasuon metsä (Ruskeasuonlaakso pohjoinen)

“Ruskeasuon metsän kauniin luonnon ja kasvillisuuden alle kätkeytyy jotain jännittävää. Kun nousen kalliopolulle, yllättyn säännönmukaisuudesta, joka on piilossa kasvillisuuden alla, rakenteista, joissa on ihmiskäden jälki. Ne ovat jäänteitä Ensimmäisen maailmansodan linnoitteista vuodelta 1914 – Krepost Sveaborgista. Niitä on Ruskeasuolaakson molemmin puolin kallioilla. Niitä voi löytyä myös alueelta muualtakin, jos silmä on harjaantunut valleja bongaamaan. Polun päässä, sammalpeiton alla on bunkkeri. Ilmalan puolelta löytyy myös Kivihaan puron alkulähde. Puron varrella on vanha kaivonrengas. Seuraan puroa sen yläjuoksulle. Maisema muuttuu kangasmetsästä korveksi. Suovehkaa kasvaa runsaasti kosteikossa. Metsäalvejuuri reunustaa tietä sen molemmin puolin. Iloitsen löytäessäni matkalla vanhan metsän indikaatorilajin – männynkäävän. Kun taas palaan varjoisalta polulta Keskuspuiston valoisalle hiekkatielle ja Pasilan viljelyspalstojen luo, löydän rivin hienoja vanhoja puita: tammen, tervalepän, haapoja, vaahteran, männyn. Myös komean kokoiseksi kasvanut raita reunustaa palstoja. Palstoilta on levinnyt saksankirveliä tien reunaan ohikulkijan yllätykseksi.”

Tämä Keskuspuiston kotimetsäalue rajautuu pohjoisessa Hakamäentiehen, lännessä Kiskontiehen ja Ortonin sairaalarakennuksiin. Sairaala-alueelle rakennetaan paraikaa uusia asuinrakennuksia. Ruskeasuon varikkoa laajennetaan niin ikään. Etelässä alue rajautuu Tenholanpolkuun ja idässä Ilmalaan. Alueen keskellä on Pasilan palstaviljelöiden palstat Ruskeasuonlaaksossa. Viljelyspalstaojen molemmin puolin nousee kalliometsää. Hiekkatiet reunustavat palstoja. Reitti 2000 kulkee tätä kautta Ilmalan puoleista hiekkatietä. Ratsastustie on palstojen läntisellä puolella. Talvisin täällä on myös hiihtolatu.

Varsinkin Ilmalan puoleisessa metsässä on uhanalaisia lajeja ja se on tästä syystä arvokas alue. Täällä on runsaslahopuustoista, luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista lehtoa, kangasmetsää ja kalliometsää. Kohteella on lehtokorpi, jossa kasvaa vanhaa iäkästä kuusikkoa ja jossa on runsaasti järeää kuusilahopuuta ja jonkin verran koivulahopuuta. Luonnontilaisuuden säilyttäminen on a ja o luonnon monipuolisuuden ylläpitämiseksi. Alueelta on hävinnyt lintulajeja vuosien saatossa. Koko ajan alueen reunoja rakennetaan ja se häiritsee linnustoa ja eläimiä. Alueella on paljon lintuja. Näköhavaintojen lisäksi voi äänistä tunnistaa esimerkiksi palokärjen sen lähettäessä nakutusmerkkejään. Äänettömästi lentävä kanahaukka paljastuu korkeilla kirkunoillaan. Öisessä metsässä voi kuulla lehtopöllön kaunista, alttohuilumaista huhuilua, vaikkei itse pöllöä näkisikään. Myös liito-orava elää näissä metsissä vanhassa kuusikossa. Todennäköisempi havainto, kuin itse liito-orava, on sen puuntyvelle jättämät kakkapapanat.

Hakamäenkujan päässä – Ruskeasuon varikon vieressä – on kävelytien vasemmalla puolella läikkä kallioniittyä, jossa kasvaa alkukesästä muun muassa mäkitervakkoa. Tästä on alkanut kallionousu Kivihaan metsän puolelle. Katsoessa vasemmalle avautuu kalliota, jossa männyt viihtyvät. Oikealla näkyy toisenlainen metsä, jossa kuuset varjostavat korpimetsää ja allikkoa. Ruskeasuo on nimensä mukaisesti ollut suota ja ruskeakin kenties, mutta ruskea ei nimen alunperin pitänyt olla. Ruskeasuo on itse asiassa käännösten kautta johtunut nimi, jonka oikeasti pitäisi olla Kytösuo (Brunakärr on murteellinen käännös sanasta bråna=kaski, kytö, palo).

Tällä Ruskeasuon kotimetsäosuudella on paljon Krepost Sveaborg -kenttälinnoitteiden jäänteitä, jotka ovat suureksi osaksi kasvillisuuden peitossa tai vaurioituneet. Näiden vuonna 1914, Ensimmäisen maailmansodan aikaisten maalinnoitteiden rakennukseen, on käytetty kiviä, hiekkaa, puuta ja maa-ainesta. Ne ovat heikosti säilyneet, koska alueen virkistyskäyttöä ei ole rajoitettu alueella, missä niitä on. Tässä kuvassa on vielä osittain säilynyt vallirakennelma alueen läntisen metsän kallioilla.

Harjaantunut silmä voi erottaa vallit vielä kasvillisuuden altakin.

Ilmalan puoleiseen metsään tullessa hiekkatiestä erkanee polku. Polun päässä on vanha bunkkeri, jonka ovi on apposen auki. Toiselta puolelta bunkkerin erottaa juuri ja juuri sen ilmastointipiipun takia. Bunkkerista alkava polku oikealle ja kalliolle on vanha vallitie sekin. Kallion päällä on vielä juuri ja juuri näkyvä valli. Jos näitä jäänteitä ei eroteta omaksi kokonaisuudekseen, ne tuhoutuvat – pääosin siksi, ettei kulkija ymmärrä, mitä ne ovat.

Ilmalanpuro alkaa Ilmalanlähteestä ja lorisee läpi Ilmalan korven, jossa puut saavat maatua.

Täältä löytyy siis myös runsaasti kääpiä, kääväkkäitä ja lahottajasieniä! Alueen kartoituksessa löydetyt käävät ja lahottajat ovat muun muassa korpiludekääpä, rustikka, rusokantokääpä, kirjokerikääpä, punakerikääpä, ruostekääpä, pohjanrypykkä! Kuvien käävät ovat tutumpia: taulakääpä, raidankääpä, pökkelökääpä, keltavinokas, arinakääpä ja joku vyökäävistä. Tosin ensimmäisen kuvan kääpä voi olla joku muukin. Alueen muut merkittävät eliöryhmien lajit lahokaviosammal ja tyvivahajäkälä vaativatkin skoopin tunnistamiseen.

Männynkääpäkin löytyi. Männyllä on näkyvillä kaksikin kääpää. Tämäkin on vanhan metsän indikaattorilaji.

Laaksossa viljelyspalstojen vieressä olevat puut ovat komeaan mittaan kasvaneita. Tammi, mänty, vaahtera, tervaleppä, harmaalepät, haavat, koivut ja raita reunustavat hiekkatietä.

Palstojen viereen on karannut viljelmiltä myös saksankirveliä, joka maistuu vähän anikselle ja lakritsalle.

Monta polkua johtaa tännekin Keskuspuiston siimekseen. Kuumana kesäpäivänä on ihana pujahtaa varjoisaan metsään.

Alueella on myös MTB-reitti. Pyöräily kuluttaa maastoa huomattavasti enemmän kuin jalan kulkeminen, koska painopiste on pieni ja jarrutuksen yhteydessä irtoaa maa-ainesta. Koska virkistyskäyttö ja pyöräily on lisääntynyt alueella, on rapautumisen ja vaurioiden jälkiä runsaasti luonnossa. Varsinkin kosteaan aikaan ja kosteilla paikoilla jäljet uppoavat syvälle. Siellä, missä reitit kulkevat juurakkojen yli, ajo vahingoittaa puita.

Mielenkiintoa ja mielikuvitusta herättäviä kiviä ja kivimuodostelmia löytyy metsästä. Nämä kivet herättivät jo kauan sitten mielenkiintoni.

Jokainen vuodenaika kuvastuu metsässä eri tavalla. Talviaikaan valoo suodattuu matalalta oksien läpi ja tarjoaa sepian sävyisiä näkymiä. Tässä Kivihaanpuro kaareutuu.

Talven taikaa!

Kun jatkaa reittiä pohjoiseen, saapuu Kivihaan metsän alueelle.

Julkaistu heinäkuussa 2022.

Teksti ja kuvat: Heidi Rantalainen

Kulkuyhteyksiä:

Bussipysäkit H1932, H1935, H1939, H2084, Ruskeasuon varikko; H2085, H2086 Kivihaka
lähin kaupunkipyöräasema Tenholantien ja Kiskontien risteyksessä – Cityfillarit
HSL-reittiopas

Your browser does not support iframes. </p> <p> </p> <p>

Kuvia Ruskeasuon metsästä: